Maaseudun puolesta sanan ja kuvan voimalla

teksti: Aapo Mentula
kuva: Kimmo Seppälä


1
Juha Eerikäinen ja Lauri Vuorenmaa palkittiin lauantaina pitkän työuran päätteeksi.
Kumpikin on viihtynyt eläkkeellä. Eerikäinen on luopunut rannekellosta,
ja Vuorenmaa on ottanut luovan tauon vuosikausien kuvaamisen jälkeen.

Kymenlaakson Vuoden journalisti -tunnustus meni tänä vuonna takuulla oikeaan osoitteeseen. Kymenlaakson Journalistien
lauantaina jakaman palkinnon pokkasivat kuvaaja Lauri Vuorenmaa ja toimittaja Juha Eerikäinen.
Molemmat aloittivat työuransa Kouvolan Sanomissa vuonna 1969 ja jäivät eläkkeelle vuonna 2009. Vuosikymmenten
aikana miehet ehtivät jättää maakunnan mediakenttään merkittävän kädenjäljen. Etenkin maaseudun asioissa tutkapari
oli lyömätön voimavara työyhteisölle.
— Kyllä tätä palkintoa arvostaa. Sanoin juhlapuheena, että se joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Meillä ei kyllä
harmi vaan ollut Laurin kanssa tikkuja mukana, Eerikäinen tunnelmoi palkitsemisen jälkeen.
Myös Vuorenmaan mukaan pitkäaikaisten työkavereiden arvostus tuntuu hyvältä.
— Palkinnolle olisi ollut mahdollisia osoitteita tolkuton määrä, hän sanoo.
Eläkepäivät ovat maistuneet sekä Eerikäiselle että Vuorenmaalle. Kummankin rauhaa on tosin häirinnyt havainto
maaseudun aseman heikkenemisestä.
— Kouvola on Suomen suurimpia maaseutukaupunkeja, mutta siltikään maaseutulautakunta ei tunnu saavan täällä
ääntään kuuluviin. Jollain viisiin täytyisi herätä, Eerikäinen huomioi.

Vuorenmaan mukaan lehdet eivät enää palvele samaan tapaan koko lukijakuntaansa kuin aiemmin. Hänen mielestään
kaupunkikeskeisyys on valitettava piirre nykyajan mediassa.
Yhdeksi syyksi kehitykselle Elimäen Raussilasta kotoisin oleva kuvaajakonkari epäilee työvoiman nipistämistä ja kiireen
lisääntymistä.
— Kyllä se varmasti nykyäänkin maistuisi nuorille toimittajille, että voisi lähteä keikalle, joka kestää koko päivän.
Kun ennen maaseudulle lähti, niin harva keikka oli ohi parissa, kolmessa tunnissa. Maalla ihmisten aitous tulee esiin.

Yhteisiä keikkoja palkituille kertyi vuosien varrella satoja ja taas satoja. Miesten mukaan työparina oli helppo lähteä
keikoille, koska heidän luonteensa sopivat hyvin yksiin.
Eerikäinen kuvailee Vuorenmaan olleen työkaverina erinomaisen rauhallinen, osaava ja tarpeen tullen nopea. Piipun
juurella Inkeroisissa kasvaneena hän kertoo myös oppineensa Vuorenmaalta paljon maatalousasioista.
— Jos en muistanut kysyä jotain asiaa haastateltavalta, niin kysyin sitten autossa Laurilta. Muutenkin olemme aina
tulleet hyvin toimeen keskenämme. Myös Vuorenmaan mukaan yhteistyö sujui alusta alkaen vaivatta.
— Jos ei sen (Eerikäinen) kanssa tule toimeen, niin ei kenenkään. Ekri on sellainen lupsakka ja rauhallinen tyyppi,
jota ei hetkauta mikään.