Valoa metsien näkymättömälle työlle

teksti ja kuva: Antti Kaarto

Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson toiminnanjohtaja
Jari Ursin palvelee yli 6 500 metsänomistajaa, ja siinä sivussa
kymenlaaksolaisia toimittajia. Ursin sai Kymenlaakson
Journalistit ry:n vuoden 2013 Vuoden valottaja -palkinnon.
Palkinto myönnetään henkilölle, joka ei ole varsinaiselta
ammatiltaan tiedottaja, mutta taitaa lajin.
— En ole koskaan pitänyt tiedottamista vaikeana tai
vastenmielisenä, Ursin toteaa.
— Välillä on hyvä kerrata metsäalan merkitystä. Jos jossain
näkyy savupiippu, tietää heti, että siellä on paljon ihmisiä töissä.
Metsissä tehtävä työ jää helposti pimentoon. Pinoja syntyy,
mutta kuka ne tekee?

Aiemmin joka pitäjässä oli oma metsänhoitoyhdistyksensä.
Vuonna 2009 syntyi Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso, joka
toimii Kouvolan, Kotkan, Loviisan, Iitin ja Pyhtään alueella.
Yhdistyksen palveluksessa on kuutisenkymmentä henkilöä:
toimihenkilöitä, metsureita ja koneyrittäjiä.

— Aikanaan alalle tullessani ajattelin, että ”kiva saada olla
metsässä”. Nyt en muista, koska olen viimeksi ollut metsässä
työn puolesta, Ursin tunnustaa.
Hän hoitaa esimerkiksi metsäkiinteistökauppaa, ja on
huomannut myyjissä asennemuutoksen.

— Ennen metsä haluttiin säilyttää suvussa, ja tarvittaessa se
jaettiin vaikka kuinka pieniksi palstoiksi. Nyt metsä usein
myydään ja jaetaan rahat, Ursin kertoo.
Hänen mukaansa kysyntä on suurempaa kuin tarjonta.
— Joku hankkii palstan metsästyskäyttöön tai
”puuhapalstaksi”. Laskettu tuotto on 4—6 prosenttia vuodessa,
sekin voi tuntua houkuttelevalta.

Suonenjoelta kotoisin oleva Ursin tuli Valkealan
metsänhoitoyhdistyksen palvelukseen vuonna 1987.
— Tarkoitus oli palata pohjoiseen, mutta lapset kasvoivat
isoiksi. Täällä on hyvä olla, ja metsästystä ja kalastusta on
helppo harrastaa, Ursin sanoo.

Julkaistu Kymen Sanomissa 21.2.2013.

Vuoden valottaja Jani Ursin palkittiin Elsa Hulkkosen suunnittelemalla
keramiikkalyhdyllä.